Kangaslaatikoiden ja kangaskaapin inventaarion seurauksena tuli mahdottomasti uusia ideoita mitä kankaista syntyy. Tämän mekon ja neulostakin synty kohtasi tiensä, kun sopivat väreiltään mielestäni nämä kankaat hyvin yhteen. Nyt katsellessani kuva satoa töistäni ei minullekaan ole enää epäselvää, että mihin on kadonnut nämä kolme lomaviikkoa. =D Tosin kuten mieheni sanoi, että "kohta sä et halua enää nähdäkään ompelukonetta" alkoi jo olemaan lähellä, kun otin kerta toisensa jälkeen itseltäni verikokeita pistelemällä nuppineuloilla sormeen välillä ikävän kipeästikin. Lieneekö siinä sitten syynä se, että olin jo pari viikkoa istunut ompelemassa seitsemänä päivänä viikossa ja melkein joka päivä istuin vähintään 12h ompelupöydän ääressä. Ehkäpä mieheni oli oikeassa... Mutta olin päättänyt istua niin kauan, että listalla olevat ompelut olisi ommeltu. Suurin osa onkin tehty ja vain kivoja töitä enää jäljellä. Tämä kotelomekko ja sen ompelu oli niitä hommia, jotka oli pakko saattaa kerralla alusta loppuun. Kivaa se ei enää ollut ja ne ohjeet joiden avulla tätä tein... Välillä en tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa?! Luen ja luen ohjetta, enkä tajua siitä yhtään mitään ja lopulta päätin sitten tehdä, niin kuin parhaaksi näen vähät välittäen ohjeesta. Se osoittautui ehkä ainoaksi järkeväksi vaihtoehdoksi tässä projektissa. Neuletakissa puolestaan oman haasteensa toi alavarat, kun neulos oli todella joustavaa. Onnistuneesta lopputuloksesta sen sijaan olin erittäin iloinen, vaikka epätoivo välillä jo yllättikin. =D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti